Public entries tagged #kirjamasto

swipe to read

Tiia Mattila: Selviämisen soittolista
Myllylahti, 2026

Kirja jatkaa Humalan soundtrack -kirjan tapahtumia. Iiro on päässyt pakoon alkoholistivanhempiaan ja asuu parhaan kaverinsa perheessä.

Vaikeita tunteita riittää. Iiron on vaikea hyväksyä sitä, että hän saa olla osa kaverin turvallista perhettä. Sitten kun kaverikin vielä alkaa antaa merkkejä ystävyyttä syvemmistä tunteista.

Omat vanhemmat ovat tietysti homofoobisia mörköjä ja kaikkea tätä pitää yhä salailla koulukavereilta, vaikeuksia riittää. Rankoista tunteista huolimatta tämä säeromaani soljuu huisin hyvin.

Selviämisen soittolista -kirjan kannessa on kaksi mustina siluetteina kapein sinisin viivoin piirrettyä poikaa istumassa vierekkäin. Pojat kuuntelevat jaetuilla nappikuulokkeilla, jotka erottuvat kuvasta selvästi oransseina. Kirjan nimen alla on musiikkisoittimen kontrollinapit. Myllylahti-kustantamon nimi lukee oranssein kirjaimin toisen pojan takin selässä.
00

Anne Vasko: Hattu
Etana Editions, 2023

Oivan kuvakirjatrilogian viimeisessä osassa puutarhaan ilmestyy hattu.

Pienillä ötököillä ei ole aavistusta, mistä on kyse, mutta jokaisella on joku juttu, mitä hatulla tehdä. Mahtuvatko kaikki sovussa samaan hattuun?

Trilogian aikaisemmat osat puhuttelivat ehkä enemmän, mutta tässäkin on kyllä ihan hyvää ajatusta ja todella kaunis kuvitus. Vasko on kyllä melkoinen velho kuvittajaksi.

Hattu-kirjan kannessa on maalaus violetista silinterihatusta, jolla on isot silmät ja josta pilkottaa kahdeksan tikkumaista jalkaa.
00

Marke Talvi: Rituaalisilmukat

En ilmeisesti osaa tehdä kirjatoottauksia ilan jonkinlaista johdantoa, mutta menköön tällä(kin) kertaa: Nimimerkki Marke Talven (alias Helena Wariksen ja Anne Leinosen) kirjoittama Kettukoski-viihdekirjasarja oli oikein mukavaa luettavaa sortissaan. Sarja alkaa, kun esikoisromaaninsa julkaissut päähenkilö pakenee Kettukoskelle ja koettaa kirjoittaa jatkoa suursuosion saaneelle "neulontadekkarille", jossa Sunniva Paasi ratkaisee murhatapauksia.

Ja koska metakirjoittamista tapahtuu, niin Kettukoski-sarjassa esitelty romaani on muuntunut todeksi, tällä kertaa Marke Talven kirjoittamana. (Joskin nimimerkin takana dekkarissa on vain Anne Leinonen.)
Rituaalisilmukat-romaanissa viisikymppinen helsinkiläinen rikospoliisi Sunniva Paasi on sairastunut long covidiin. Hän on lähtenyt viettämään pitkää sairauslomaansa Jervfjordenin kylään Finnmarkiin, Pohjois-Norjaan, ja asustelee vaatimattomassa vuokramökissä, jota hänen isänsä oli aikoinaan käyttänyt kalastusreissuillaan.
Ja koska dekkarissa ollaan, heti kirjan alussa löytyy ruumis, joka on puettu kirjavaan villapaitaan, johon on kirjottu riimuja. Pian löytyy toinenkin villapaidoitettu ruumis, eikä sairauslomallaan tylsistyvä Sunniva voi pitää näppejään erossa tapauksista. Siviilinä olemisessa on etunsa, jos vain saa paikalliset juoruamaan.

Ritualisilmukat on varmoin vedoin kirjoitettu dekkari, ei kovinkaan verinen, ehkä sitä cozympaa sorttia. Etenkin Pohjois-Norjan luonto (ja ihmisluonto) on teoksessa merkittävässä osassa. Jäin puolivälissä miettimään, että tästä tulisi hyvä elokuva tai TV-sarja. Vahvaluonteisia henkilöitä ja vaikuttavia luontokuvia.
Eli jos arvostat Satu Rämön Islanti-kuvausta, mutta kaipaat muuten jotain... muuta kuin saturämöä, Rituaalisilmukat saattaa olla täsmäosuma.

Myös Hannamaija Nikanderin lukema äänikirja toimii, luku on miellyttävän neutraalia. Kuuntelin kirjan osin. Tätä ei taida ainakaan olla saatavilla painettuna kirjana, joten lukijan pitää tyytyä e-versioon.

Kirjan kansi, neliön mallinen. Kuvassa on osin lumista, osin ruosteenruskeaa vuonoluontoa ja keskellä selkäpuolelta kuvattu henkilö kävelemässä poispäin.
00

Ingvild Bjerkeland: Paha
Otava, 2025
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Apokalyptisessä nuorten kauhuromaanissa lukija heitetään suoraan keskelle toimintaa. Kertaistumalla luettavan lyhyt pienoisromaani etenee vauhdilla ja pysähtyy vain hetkittäin hengähtämään ja sitten taas mennään.

13-vuotias poika yrittää viedä viisivuotiaan pikkusiskonsa turvaan hengenvaarallisilta hirviöiltä, jotka tappoivat lasten äidin näiden silmien edessä. Ihmisetkään eivät ole sen turvallisempia yhteiskunnan romahdettua.

Tarina on tiivis ja kamala. Loppu tulee yllättäen ja jyrkästi, mutta jatko-osa on jo ilmestynyt norjaksi.

Paha-kirjan kannessa on punaisella taustalla piirros valtavasta mustasta hahmosta, jolla on isot kourat ja terävät kynnet ja josta näyttää kasvavan oksi. Olennon jalkojen välissä näkyy kahden lapsen siluetit.
00

Asako Yuzuki: Voita
Gummerus, 2025
Suom. Kosti Vanninen

Jykevän japanilaisen romaanin keskiössä on toimittaja Rika, joka onnistuu saamaan yhteyden kohuttuun rikolliseen. Vankilassa istuvan naisen väitetään hurmanneen ja sitten tappaneen joukon miehiä.

Rika löytää gourmet-ruoasta tavan lähestyä naista ja pääsee tekemään tästä juttua, mutta uppoaa syvälle murhaajan vetovoimaan.

Kirja käsittelee laajasti ja monesta näkökulmasta naisen asemaa japanilaisessa yhteiskunnassa: ulkonäköpaineita, työn ja kotiäitiyden vastakkainasettelua, lapsettomuutta, miesten palvelemista.

Lisäksi puhutaan ruoasta sivutolkulla, tarkastellen myös länsimaista ruoanlaittoa japanilaisesta näkökulmasta. Runsas ja kiehtova kirja.

160

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija
Tammi, 2026
Selkomukautus Satu Leisko
Kuv. Christel Rönns

Risto ja Rauha saavat naapureiksi voimailua harrastavan isän ja pojan. Rauha ja Nelli kiinnostuvat uusista naapureista, joten Risto ja Lennart tuntevat maskuliinisuutensa uhatuksi ja turvautuvat kieltämättä hyvin maskuliinisen Elvi-tädin apuun vahvistaakseen miehisyyttään.

Oikeasti voimailijapoika onkin herkkä runopoika, kuten Ristokin, joten lopussa kaikki hyvin, kun on ensin machoiltu menemään. Tämä on outo kirja.

Selkomukautus on tekoälyavusteisesti tehty, eli tehokkuuteen pyrkien. Lopputuloksessa ei ole vikaa, teksti on helppolukuista ja tarina tulee selväksi.

00

Jonne Haapala: Poissaoloharjoituksia
WSOY, 2026

Esikoisrunokokoelmassa on kepeyttä ja oivallusta. Paljolti mennään fragmentaarisella, aforistisella rakenteella, jossa tarjotaan ajatuksia pureskeltavaksi.

Kuvastossa on johdonmukaisuutta, välillä pysähdytään pidempien proosarunomaisempien katkelmien äärelle. Kaikkiaan varsin miellyttävä teos, mutta ei tavalla, joka on liian ilmeistä tai helppoa.

Syvyyttä kyllä löytyy, jos kokoelman äärelle pysähtyy, mutta samalla lukijaa ei aktiivisesti työnnetä pois. Mainio avaus esikoiskirjailijalta.

00
17

Subscribe to #kirjamasto entries via RSS feed