Sanataideviikon kunniaksi jaan täälläkin runon. Kirjoitin sen tehtävänannosta, jonka julkaisi @LilyLaine toisessa kanavassa ("Haastan nyt teidät kaikki kokoamaan omia ammatillisia kirjanselkämysrunoja."). Alkuperäinen tarkoitus taitaa olla pinota kirjat päällekkäin, mutta minä olen laittanut myös vähän rinnakkain.
Alla runoni, jossa olen käyttänyt 15 kirjoitusaiheisen kirjan nimeä. Nimiä en ole muuttanut, paitsi alkukirjaimen kokoa, lisäksi olen lisännyt nimien väliin välimerkkejä. Laitahan perään omasi!
Rakennenautintoja kirjoittamisesta
Aristoteles Hollywoodissa kirjoittamassa: seinä, aukene, minusta tulee kirjailija!
Sanojen sylissä lyhyt onni: täydellinen lause on mahdoton yhtälö!
- Samat sanat, vaikea laji: maailman vaikein kieli, sanojen avaruus...
(Post scriptum: Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi?)
Jonne Haapala: Poissaoloharjoituksia
WSOY, 2026
Esikoisrunokokoelmassa on kepeyttä ja oivallusta. Paljolti mennään fragmentaarisella, aforistisella rakenteella, jossa tarjotaan ajatuksia pureskeltavaksi.
Kuvastossa on johdonmukaisuutta, välillä pysähdytään pidempien proosarunomaisempien katkelmien äärelle. Kaikkiaan varsin miellyttävä teos, mutta ei tavalla, joka on liian ilmeistä tai helppoa.
Syvyyttä kyllä löytyy, jos kokoelman äärelle pysähtyy, mutta samalla lukijaa ei aktiivisesti työnnetä pois. Mainio avaus esikoiskirjailijalta.
Subscribe to #runous entries via RSS feed