Public entries tagged #kirjamastodon

swipe to read

Kiinnostava tutkimus suomalaisten kulttuurimieltymyksistä.

Nuorissa on keskimäärin enemmän niitä, joille kulttuurisanasto ja koko kulttuurin käsite on aika hämärä.

Tekkihedonistit on enemmän sitä mieltä, että kulttuurin tuet on turhia ja kulttuurin pitäisi antaa kehittyä sen mukaan, mistä yleisö on valmista maksamaan. Hassua kyllä, kommenttinostoista näkyy, että tekkihedonistit myös toivoo halvempaa/ilmaista kulttuuria. 😁

drive.google.com/file/d/1803fF

00

Oooh, nyt en tiedä miten päin pyörisin. Näyttää siltä, että Otava jatkaa Robin Hobbin suomentamista. Ainakin nettikirjakauppoihin on ilmestynyt 22.10.26 julkaistava Sadekorven kronikoitten eka osa Lohikäärmeen vartija, eli The Rain Wild Chroniclesin The Dragon Keeperin suomennos. Ilmeisesti Elolaivat myi kelvollisesti, joten saadaan jatkoa. Milloin kustantajien syksyn katalogit ilmestyy?

00

Tiia Mattila: Selviämisen soittolista
Myllylahti, 2026

Kirja jatkaa Humalan soundtrack -kirjan tapahtumia. Iiro on päässyt pakoon alkoholistivanhempiaan ja asuu parhaan kaverinsa perheessä.

Vaikeita tunteita riittää. Iiron on vaikea hyväksyä sitä, että hän saa olla osa kaverin turvallista perhettä. Sitten kun kaverikin vielä alkaa antaa merkkejä ystävyyttä syvemmistä tunteista.

Omat vanhemmat ovat tietysti homofoobisia mörköjä ja kaikkea tätä pitää yhä salailla koulukavereilta, vaikeuksia riittää. Rankoista tunteista huolimatta tämä säeromaani soljuu huisin hyvin.

Selviämisen soittolista -kirjan kannessa on kaksi mustina siluetteina kapein sinisin viivoin piirrettyä poikaa istumassa vierekkäin. Pojat kuuntelevat jaetuilla nappikuulokkeilla, jotka erottuvat kuvasta selvästi oransseina. Kirjan nimen alla on musiikkisoittimen kontrollinapit. Myllylahti-kustantamon nimi lukee oranssein kirjaimin toisen pojan takin selässä.
00

Anne Vasko: Hattu
Etana Editions, 2023

Oivan kuvakirjatrilogian viimeisessä osassa puutarhaan ilmestyy hattu.

Pienillä ötököillä ei ole aavistusta, mistä on kyse, mutta jokaisella on joku juttu, mitä hatulla tehdä. Mahtuvatko kaikki sovussa samaan hattuun?

Trilogian aikaisemmat osat puhuttelivat ehkä enemmän, mutta tässäkin on kyllä ihan hyvää ajatusta ja todella kaunis kuvitus. Vasko on kyllä melkoinen velho kuvittajaksi.

Hattu-kirjan kannessa on maalaus violetista silinterihatusta, jolla on isot silmät ja josta pilkottaa kahdeksan tikkumaista jalkaa.
00

Multa on kyselty, että mistä Maankutsujaa saa.

Maankutsujaa saa parhaiten Osuuskumman omasta verkkokaupasta. Jos tilaa sieltä, saa halutessaan signeerauksenkin 🥰

Toiseksi parhaiten, mutta kaikkein edullisimmin, saa kirjatapahtumista, joissa Osuuskumma on. Pyrimme osallistumaan mahdollisimman moneen isompaan kirjatapahtumaan ympäri Suomen. Varsin varmasti meidät löytää aina Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Tampereen kirjamessuilta, sekä tietysti Finnconista, joka järjestetään tänä vuonna Turussa. Kannattaa ottaa @Osuuskumma somet seurantaan!

Maankutsujaa saa tilattua myös ainakin Adlibriksestä ja Booky.fi-kirjakaupasta. Myös Suomalaisen kirjakaupan kautta saa tilattua. Sain eilen korvanappiini tiedon, että Mikkelin SK:ssa oli nähty Maankutsujaa ihan hyllyssäkin 🥹 Noin normaalisti sitä ei myymälöistä saa.

Joten jos kirjaston varausjono alkaa ahdistaa, niin ei muuta kuin tilaten! Kiitän lämpimästi jo näin etukäteen 💚

Laitan tähän vielä tämän hienon kuvamainokseni ihan siitä silkasta riemusta, että olen opetellut tekemään näitä ihan itse ja tästä tuli kiva 😅

Tummanvirheällä pohjalla Maankutsujan kirkkaanvihreä kansi. Kulmissa lehtiköynnöstä koristeena. Tekstinä "Tilaa Maankutsuja osuuskumma.fi/kauppa ", alaosassa Osuuskumman logo.
00

Miyazawa Kenjin Yö linnunradan junassa ja muita kertomuksia on hyvin erilainen kokoelma tarinoita, mitä olen lähivuosina lukenut. Satumaisia luontoon vahvasti tukeutuvia tarinoita ei ole välttämättä helppo sisäistää länsimaisella ajattelulla. Itse tavallaan luovutin ja menin mukaan vain tunnelmaan. Upposin eri aikakauteen ja erilaisiin maisemiin, sekä unohdin ihmiset. Tarinat eivät saaneet opettavaisia tai itsestään selviä päätöksiä, ja vaikka pitäisin kokoelmaa lähtökohtaisesti aikuisille suunnatuksi, olisi kiehtovaa kokea miten lapsen mieli nämä tarinat kokevat. Pidin jokaisen novellin alussa olevasta Pilvi Meriluodon kuvituksesta. Ne sopivat täydellisesti tunnelmaan.

Miyazawa Kenjin Yö linnunradan junassa ja muita tarinoita -kirjan kansikuvassa sinisävyinen avaruusmaisema, jossa kulkee juna.
00

Marke Talvi: Rituaalisilmukat

En ilmeisesti osaa tehdä kirjatoottauksia ilan jonkinlaista johdantoa, mutta menköön tällä(kin) kertaa: Nimimerkki Marke Talven (alias Helena Wariksen ja Anne Leinosen) kirjoittama Kettukoski-viihdekirjasarja oli oikein mukavaa luettavaa sortissaan. Sarja alkaa, kun esikoisromaaninsa julkaissut päähenkilö pakenee Kettukoskelle ja koettaa kirjoittaa jatkoa suursuosion saaneelle "neulontadekkarille", jossa Sunniva Paasi ratkaisee murhatapauksia.

Ja koska metakirjoittamista tapahtuu, niin Kettukoski-sarjassa esitelty romaani on muuntunut todeksi, tällä kertaa Marke Talven kirjoittamana. (Joskin nimimerkin takana dekkarissa on vain Anne Leinonen.)
Rituaalisilmukat-romaanissa viisikymppinen helsinkiläinen rikospoliisi Sunniva Paasi on sairastunut long covidiin. Hän on lähtenyt viettämään pitkää sairauslomaansa Jervfjordenin kylään Finnmarkiin, Pohjois-Norjaan, ja asustelee vaatimattomassa vuokramökissä, jota hänen isänsä oli aikoinaan käyttänyt kalastusreissuillaan.
Ja koska dekkarissa ollaan, heti kirjan alussa löytyy ruumis, joka on puettu kirjavaan villapaitaan, johon on kirjottu riimuja. Pian löytyy toinenkin villapaidoitettu ruumis, eikä sairauslomallaan tylsistyvä Sunniva voi pitää näppejään erossa tapauksista. Siviilinä olemisessa on etunsa, jos vain saa paikalliset juoruamaan.

Ritualisilmukat on varmoin vedoin kirjoitettu dekkari, ei kovinkaan verinen, ehkä sitä cozympaa sorttia. Etenkin Pohjois-Norjan luonto (ja ihmisluonto) on teoksessa merkittävässä osassa. Jäin puolivälissä miettimään, että tästä tulisi hyvä elokuva tai TV-sarja. Vahvaluonteisia henkilöitä ja vaikuttavia luontokuvia.
Eli jos arvostat Satu Rämön Islanti-kuvausta, mutta kaipaat muuten jotain... muuta kuin saturämöä, Rituaalisilmukat saattaa olla täsmäosuma.

Myös Hannamaija Nikanderin lukema äänikirja toimii, luku on miellyttävän neutraalia. Kuuntelin kirjan osin. Tätä ei taida ainakaan olla saatavilla painettuna kirjana, joten lukijan pitää tyytyä e-versioon.

Kirjan kansi, neliön mallinen. Kuvassa on osin lumista, osin ruosteenruskeaa vuonoluontoa ja keskellä selkäpuolelta kuvattu henkilö kävelemässä poispäin.
00

Spefistiset kirjamessut on taputeltu. Pasilan kirjastossa oli mahtava tunnelma, paljon yleisöä ja puheenporinaa.

Osuuskumman pöydälläkin riitti vipinää. Hanna Morren Lakerta-sarjan avausosa Maankutsuja sekä Maija Nyströmin esikoisromaani Nurkka keräsivät uteliaita lukuhirmuja luokseen.

Kummalintu kiittää asiakkaitaan, yleisöään ja Pasilan kirjaston väkeä!

Seuraavaksi tavataankin sitten Rikhardinkadun kirjastossa Kauhuconissa 11.–12. huhtikuuta.

Kuvassa kevään tuoreet kirjat kirjailijoineen: @maijanystrom ja Nurkka, @hannamorre ja Maankutsuja.
Kuvan otti Frida Burns.

Kuvassa kirjailijat Nyström ja Morre, jotka pitelevät kirjojaan Osuuskumman myyntipöydän takana. Heidän takanaan Osuuskumman mainos-roll-up ja Pasilan kirjaston suihkulähde.
00

Ingvild Bjerkeland: Paha
Otava, 2025
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Apokalyptisessä nuorten kauhuromaanissa lukija heitetään suoraan keskelle toimintaa. Kertaistumalla luettavan lyhyt pienoisromaani etenee vauhdilla ja pysähtyy vain hetkittäin hengähtämään ja sitten taas mennään.

13-vuotias poika yrittää viedä viisivuotiaan pikkusiskonsa turvaan hengenvaarallisilta hirviöiltä, jotka tappoivat lasten äidin näiden silmien edessä. Ihmisetkään eivät ole sen turvallisempia yhteiskunnan romahdettua.

Tarina on tiivis ja kamala. Loppu tulee yllättäen ja jyrkästi, mutta jatko-osa on jo ilmestynyt norjaksi.

Paha-kirjan kannessa on punaisella taustalla piirros valtavasta mustasta hahmosta, jolla on isot kourat ja terävät kynnet ja josta näyttää kasvavan oksi. Olennon jalkojen välissä näkyy kahden lapsen siluetit.
00

Mukula 5v jolle hommasin @magdalenahai Painajaispuoti: Karmivat tarinat 1-3, (joka piti puhuttelun kun eno ryökäle hommas kirjat ensin vain vanhemmille sissaruksille kun he osaavat jo lukea) oli todennut äidilleen, kun kirja oli luetettu (Oisko oikein taiteltu sana) kolmanteenkertaan, että Muumit on nyt toiseksi lemppari kirjoja.

00

Asako Yuzuki: Voita
Gummerus, 2025
Suom. Kosti Vanninen

Jykevän japanilaisen romaanin keskiössä on toimittaja Rika, joka onnistuu saamaan yhteyden kohuttuun rikolliseen. Vankilassa istuvan naisen väitetään hurmanneen ja sitten tappaneen joukon miehiä.

Rika löytää gourmet-ruoasta tavan lähestyä naista ja pääsee tekemään tästä juttua, mutta uppoaa syvälle murhaajan vetovoimaan.

Kirja käsittelee laajasti ja monesta näkökulmasta naisen asemaa japanilaisessa yhteiskunnassa: ulkonäköpaineita, työn ja kotiäitiyden vastakkainasettelua, lapsettomuutta, miesten palvelemista.

Lisäksi puhutaan ruoasta sivutolkulla, tarkastellen myös länsimaista ruoanlaittoa japanilaisesta näkökulmasta. Runsas ja kiehtova kirja.

160

Ohhoh. Sain Sallan kirjastosta viestin varaamastani kirjasta. Koko Lapissa Salla oli ainoa paikka, jossa kirja oli, ja nyt huomasivat, että se onkin kadonnut jo aikoja sitten. Poistavat kuulemma kirjan järjestelmästä. Ilmeisesti joudun turvautumaan kaukolainaan, jos haluan lukea teoksen. Katsoin, että nettiantikvariaateissa kirjaa olisi myytävänä jopa erinomaisessa kunnossa. Itselleni en sitä välttämättä tahdo, mutta jos ostaisi ja lahjoittaisi kirjastolle.

280

Luin aikoinaan Patricia Cornwellin Kay Scarpetta -kirjoja, jotka valitettavasti alkoi vuosituhanteen vaihteessa kyllästyttämään. Nyt Prime Videossa olisi tarjolla kirjasarjaan perustuva tv-sarja. Scarpettana Nicole Kidman. Kiinnostaisi katsoa. Olisi tietenkin mukavaa, jos viikossa olisi vaikka parikymmentä tuntia ylimääräistä aikaa harrastuksille.

00

Maija Nyströmin esikoiskauhuromaani Nurkka on saapunut nurkkiin!

Nurkka käsittelee eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja eri aikakausien naisiin kohdistuvia vaatimuksia kauhukirjallisuuden hengessä.

Nurkkaa saa jo ostaa ensi lauantaina (14.3.) Pasilan kirjastossa pidettäviltä Spefistisiltä messuilta. Jos et pääse paikalle, niin tietysti Osuuskumman Holvi-kauppa toimittaa 🫡

holvi.com/shop/osuuskumma/prod

00

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija
Tammi, 2026
Selkomukautus Satu Leisko
Kuv. Christel Rönns

Risto ja Rauha saavat naapureiksi voimailua harrastavan isän ja pojan. Rauha ja Nelli kiinnostuvat uusista naapureista, joten Risto ja Lennart tuntevat maskuliinisuutensa uhatuksi ja turvautuvat kieltämättä hyvin maskuliinisen Elvi-tädin apuun vahvistaakseen miehisyyttään.

Oikeasti voimailijapoika onkin herkkä runopoika, kuten Ristokin, joten lopussa kaikki hyvin, kun on ensin machoiltu menemään. Tämä on outo kirja.

Selkomukautus on tekoälyavusteisesti tehty, eli tehokkuuteen pyrkien. Lopputuloksessa ei ole vikaa, teksti on helppolukuista ja tarina tulee selväksi.

00

Luettua: Chris Paling - Reading Allowed

Samaan tapaan kuin edellinen kirja, valitsin kirjastossa jotain, joka näyttäisi kevyeltä lukemiselta. Tykkään lukea kirjastojen ja kirjakauppojen arjesta, joten sinänsä aivan hyvä lukukokemus. Yhtenä tapahtumaketjuna taustalla on Englannin(/Iso-Britannian) kirjastojen budjettien pienentäminen kymmenisen vuotta sitten ja miten se vaikuttaa niiden toimintaan, ja kuinka tärkeitä ammattilaisten pyörittämät kirjastot ovatkaan. Häiritsi kylläkin, että osa asiakaskohtaamisista kuvailtiin yllättävän ylenkatseellisesti. Kyllä tuon luki, mutta ei aivan niin hästäg wholesome mitä salaa toivoin.

00

Jonne Haapala: Poissaoloharjoituksia
WSOY, 2026

Esikoisrunokokoelmassa on kepeyttä ja oivallusta. Paljolti mennään fragmentaarisella, aforistisella rakenteella, jossa tarjotaan ajatuksia pureskeltavaksi.

Kuvastossa on johdonmukaisuutta, välillä pysähdytään pidempien proosarunomaisempien katkelmien äärelle. Kaikkiaan varsin miellyttävä teos, mutta ei tavalla, joka on liian ilmeistä tai helppoa.

Syvyyttä kyllä löytyy, jos kokoelman äärelle pysähtyy, mutta samalla lukijaa ei aktiivisesti työnnetä pois. Mainio avaus esikoiskirjailijalta.

00

Kristiina Wallin: Laituri
S&S 2026

Laituri on romaani taiteen tekemisesta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Hanna, kuvataiteilija, maalaa viimeisen näyttelynsä omakuvia, puoliso Einar on runoilija, mutta jo luopunut kirjoittamisesta. Samaan aikaan pariskunta valmistautuu muuttoon. Uusi koti on kerrostalossa, taakse pitää jättää oma talo, ateljee ja laituri, maisema meren rannalla.

Laituri etenee Hannan ja Einarin äänin. Molemmat jättävät paljon sanomatta ja vain lukija pääsee todistamaan kummankin näkökulman. Molempia huolestuttaa muutos, mutta molemmat salaavat tunteensa. Molemmat tuntuvat vajoavan yksinäisyyteen, jonka yhteiset arjen hetket ja muistot ajoittain katkaisevat.

”Einar ei saa unta, mutta näyttelee nukkuvaa. Hän tietää Hannankin olevan hereillä, mutta ei halua huolestuttaa tätä.
Eivät he ole koskaan halunneet huolestuttaa toisiansa. Ehkä heidän olisi pitänyt?”

Molemmat kokevat ruumiin raihnaistumisen ja tietävät, ettei jääminen vielä seuraavaksi talveksi ole vaihtoehto. Talo vaatii ylläpitoa ja lämmittämistä, rinne laiturille on jyrkkä, talvi tarkoittaa lumitöitä ja liukkaita portaita.

Laituri kuvaa hienosti, miten ihminen tasapainoilee väistämättömän muutoksen ja tuttuun kiinnittymisen välillä. Mieli haluaisi toteuttaa asioita, joita raihnaistuva ruumis ei enää jaksa. Meille myydään mielikuvia jatkuvasta nuoruudesta ja pysyvästä toimintakyvystä, siitä että kaikki olisi mahdollista. Elämässä on silti aina rajoja ja kuolemaa. Rantalaituri on paikka olevan ja ei-olevan välissä, eikä se ole pelottava tai ahdistava. Kirjan maailma on huokoinen, äiti, täti ja kuollut ystävä Emma ovat läsnä Hannan elämässä.

En ymmärrä, miksi vanhuutta käsitellään nykykirjallisuudessa kovin vähän, vaikka aihe koskettaa aivan kaikkia. Tarjolla on lähinnä humoristista kohellusta Ehtoolehdon malliin tai raastavia tarinoita siitä, millaista on toimia dementoituvan vanhemman/puolison omaishoitajana. Ollaan joko hassunhauskoja mummoja tai hoivaobjekteja. Hanna ja Einar ovat poikkeuksia.

Ja sitten on taide. Hanna maalaa äitinsä ja tätinsä, maalaa itsensä veden alle, uima-altaan kylmien kaakelien ja levän keskelle, hän maalaa miehensä isoksi ja kalanpäiseksi, suomuja iholle. Hän maalaa ja näyttelyssä joku turkoosimekkoinen nainen hakkaa seinää maalauksen vieressä, rystysistä valuu verta. Ei tekijä voi hallita sitä, mitä tunteita työ taiteen äärellä herättää, tuntuu teksti sanovan.

Voisin kirjoittaa vielä enemmän, mutta nyt lopetan. Tykkäsin. Lukekaa, ihmiset!

00

Taas mennään!

Olen esiintymässä Spefistisillä kirjamessuilla lauantaina 14. maaliskuuta Pasilan kirjastossa.
Tapahtuma on osa Helsingin kirjastojen järjestämää Maagista viikkoa.

Ohjelmani:
13.00 Jumalaa leikkimässä

Fantasiamaailman rakentaminen on kovaa puuhaa. Toiset rakentavat pieteetillä pientäkin yksityiskohtaa myöten, toiset antavat vain pieniä makupaloja. Millaisia rajoja joudutaan vetämään? Mistä ideat? Millaisiin sudenkuoppiin on vaarassa tuuskahtaa
Keskustelemassa kirjailijat S. K. Rostedt, Hanna Morre, Eve Lumerto ja Venla Lintunen.

15.15 Faktat ja realismi spefissä

Voiko fantasiamaailma olla ”realistinen”, ja mitä se edes voi tarkoittaa? Missä määrin vaihtoehtohistorian kirjoittajan pitää olla uskollinen oikealle historialle? Kahlitseeko faktantarkistus mielikuvitusta?
Keskustelemassa kirjailijat Frida Burns, Rimma Joonatan Erkko, Artemis Kelosaari ja Hanna Morre.

Olen paikalla koko messujen ajan, joten tule ihmeessä juttelemaan. Maankutsujaa on tietysti ostettavissa Osuuskumman myyntipöydästä.

Nähdään siis ensi lauantaina!

00
120

Subscribe to #kirjamastodon entries via RSS feed