Public entries tagged #kirjat

swipe to read

Tiia Mattila: Selviämisen soittolista
Myllylahti, 2026

Kirja jatkaa Humalan soundtrack -kirjan tapahtumia. Iiro on päässyt pakoon alkoholistivanhempiaan ja asuu parhaan kaverinsa perheessä.

Vaikeita tunteita riittää. Iiron on vaikea hyväksyä sitä, että hän saa olla osa kaverin turvallista perhettä. Sitten kun kaverikin vielä alkaa antaa merkkejä ystävyyttä syvemmistä tunteista.

Omat vanhemmat ovat tietysti homofoobisia mörköjä ja kaikkea tätä pitää yhä salailla koulukavereilta, vaikeuksia riittää. Rankoista tunteista huolimatta tämä säeromaani soljuu huisin hyvin.

Selviämisen soittolista -kirjan kannessa on kaksi mustina siluetteina kapein sinisin viivoin piirrettyä poikaa istumassa vierekkäin. Pojat kuuntelevat jaetuilla nappikuulokkeilla, jotka erottuvat kuvasta selvästi oransseina. Kirjan nimen alla on musiikkisoittimen kontrollinapit. Myllylahti-kustantamon nimi lukee oranssein kirjaimin toisen pojan takin selässä.
00

Genrehybridit. = Kiinnostaa.
Erityisesti sellaiset, jotka pelaa hävyttömästi (mutta tyylikkäästi) eri genrejen tunnistettavilla kliseillä.

Voitko suositella? Ei formaatilla silleen väliä. ja , ehkä . otan mielelläni talteen, mutta tuskin pelaan.

Esim. Helena Wariksen ja Janne Nykäsen Entropia oli minusta tosi hauska scifi-dystopia/romantiikka. Justina Robsonin Aitoa peliä takakansi lupasi vähän liikoja yhdistellessään scifiä ja fantasiaa.

00

Anne Vasko: Hattu
Etana Editions, 2023

Oivan kuvakirjatrilogian viimeisessä osassa puutarhaan ilmestyy hattu.

Pienillä ötököillä ei ole aavistusta, mistä on kyse, mutta jokaisella on joku juttu, mitä hatulla tehdä. Mahtuvatko kaikki sovussa samaan hattuun?

Trilogian aikaisemmat osat puhuttelivat ehkä enemmän, mutta tässäkin on kyllä ihan hyvää ajatusta ja todella kaunis kuvitus. Vasko on kyllä melkoinen velho kuvittajaksi.

Hattu-kirjan kannessa on maalaus violetista silinterihatusta, jolla on isot silmät ja josta pilkottaa kahdeksan tikkumaista jalkaa.
00

Ingvild Bjerkeland: Paha
Otava, 2025
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Apokalyptisessä nuorten kauhuromaanissa lukija heitetään suoraan keskelle toimintaa. Kertaistumalla luettavan lyhyt pienoisromaani etenee vauhdilla ja pysähtyy vain hetkittäin hengähtämään ja sitten taas mennään.

13-vuotias poika yrittää viedä viisivuotiaan pikkusiskonsa turvaan hengenvaarallisilta hirviöiltä, jotka tappoivat lasten äidin näiden silmien edessä. Ihmisetkään eivät ole sen turvallisempia yhteiskunnan romahdettua.

Tarina on tiivis ja kamala. Loppu tulee yllättäen ja jyrkästi, mutta jatko-osa on jo ilmestynyt norjaksi.

Paha-kirjan kannessa on punaisella taustalla piirros valtavasta mustasta hahmosta, jolla on isot kourat ja terävät kynnet ja josta näyttää kasvavan oksi. Olennon jalkojen välissä näkyy kahden lapsen siluetit.
00

Mukula 5v jolle hommasin @magdalenahai Painajaispuoti: Karmivat tarinat 1-3, (joka piti puhuttelun kun eno ryökäle hommas kirjat ensin vain vanhemmille sissaruksille kun he osaavat jo lukea) oli todennut äidilleen, kun kirja oli luetettu (Oisko oikein taiteltu sana) kolmanteenkertaan, että Muumit on nyt toiseksi lemppari kirjoja.

00

Asako Yuzuki: Voita
Gummerus, 2025
Suom. Kosti Vanninen

Jykevän japanilaisen romaanin keskiössä on toimittaja Rika, joka onnistuu saamaan yhteyden kohuttuun rikolliseen. Vankilassa istuvan naisen väitetään hurmanneen ja sitten tappaneen joukon miehiä.

Rika löytää gourmet-ruoasta tavan lähestyä naista ja pääsee tekemään tästä juttua, mutta uppoaa syvälle murhaajan vetovoimaan.

Kirja käsittelee laajasti ja monesta näkökulmasta naisen asemaa japanilaisessa yhteiskunnassa: ulkonäköpaineita, työn ja kotiäitiyden vastakkainasettelua, lapsettomuutta, miesten palvelemista.

Lisäksi puhutaan ruoasta sivutolkulla, tarkastellen myös länsimaista ruoanlaittoa japanilaisesta näkökulmasta. Runsas ja kiehtova kirja.

160

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija
Tammi, 2026
Selkomukautus Satu Leisko
Kuv. Christel Rönns

Risto ja Rauha saavat naapureiksi voimailua harrastavan isän ja pojan. Rauha ja Nelli kiinnostuvat uusista naapureista, joten Risto ja Lennart tuntevat maskuliinisuutensa uhatuksi ja turvautuvat kieltämättä hyvin maskuliinisen Elvi-tädin apuun vahvistaakseen miehisyyttään.

Oikeasti voimailijapoika onkin herkkä runopoika, kuten Ristokin, joten lopussa kaikki hyvin, kun on ensin machoiltu menemään. Tämä on outo kirja.

Selkomukautus on tekoälyavusteisesti tehty, eli tehokkuuteen pyrkien. Lopputuloksessa ei ole vikaa, teksti on helppolukuista ja tarina tulee selväksi.

00

Jonne Haapala: Poissaoloharjoituksia
WSOY, 2026

Esikoisrunokokoelmassa on kepeyttä ja oivallusta. Paljolti mennään fragmentaarisella, aforistisella rakenteella, jossa tarjotaan ajatuksia pureskeltavaksi.

Kuvastossa on johdonmukaisuutta, välillä pysähdytään pidempien proosarunomaisempien katkelmien äärelle. Kaikkiaan varsin miellyttävä teos, mutta ei tavalla, joka on liian ilmeistä tai helppoa.

Syvyyttä kyllä löytyy, jos kokoelman äärelle pysähtyy, mutta samalla lukijaa ei aktiivisesti työnnetä pois. Mainio avaus esikoiskirjailijalta.

00

Kristiina Wallin: Laituri
S&S 2026

Laituri on romaani taiteen tekemisesta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Hanna, kuvataiteilija, maalaa viimeisen näyttelynsä omakuvia, puoliso Einar on runoilija, mutta jo luopunut kirjoittamisesta. Samaan aikaan pariskunta valmistautuu muuttoon. Uusi koti on kerrostalossa, taakse pitää jättää oma talo, ateljee ja laituri, maisema meren rannalla.

Laituri etenee Hannan ja Einarin äänin. Molemmat jättävät paljon sanomatta ja vain lukija pääsee todistamaan kummankin näkökulman. Molempia huolestuttaa muutos, mutta molemmat salaavat tunteensa. Molemmat tuntuvat vajoavan yksinäisyyteen, jonka yhteiset arjen hetket ja muistot ajoittain katkaisevat.

”Einar ei saa unta, mutta näyttelee nukkuvaa. Hän tietää Hannankin olevan hereillä, mutta ei halua huolestuttaa tätä.
Eivät he ole koskaan halunneet huolestuttaa toisiansa. Ehkä heidän olisi pitänyt?”

Molemmat kokevat ruumiin raihnaistumisen ja tietävät, ettei jääminen vielä seuraavaksi talveksi ole vaihtoehto. Talo vaatii ylläpitoa ja lämmittämistä, rinne laiturille on jyrkkä, talvi tarkoittaa lumitöitä ja liukkaita portaita.

Laituri kuvaa hienosti, miten ihminen tasapainoilee väistämättömän muutoksen ja tuttuun kiinnittymisen välillä. Mieli haluaisi toteuttaa asioita, joita raihnaistuva ruumis ei enää jaksa. Meille myydään mielikuvia jatkuvasta nuoruudesta ja pysyvästä toimintakyvystä, siitä että kaikki olisi mahdollista. Elämässä on silti aina rajoja ja kuolemaa. Rantalaituri on paikka olevan ja ei-olevan välissä, eikä se ole pelottava tai ahdistava. Kirjan maailma on huokoinen, äiti, täti ja kuollut ystävä Emma ovat läsnä Hannan elämässä.

En ymmärrä, miksi vanhuutta käsitellään nykykirjallisuudessa kovin vähän, vaikka aihe koskettaa aivan kaikkia. Tarjolla on lähinnä humoristista kohellusta Ehtoolehdon malliin tai raastavia tarinoita siitä, millaista on toimia dementoituvan vanhemman/puolison omaishoitajana. Ollaan joko hassunhauskoja mummoja tai hoivaobjekteja. Hanna ja Einar ovat poikkeuksia.

Ja sitten on taide. Hanna maalaa äitinsä ja tätinsä, maalaa itsensä veden alle, uima-altaan kylmien kaakelien ja levän keskelle, hän maalaa miehensä isoksi ja kalanpäiseksi, suomuja iholle. Hän maalaa ja näyttelyssä joku turkoosimekkoinen nainen hakkaa seinää maalauksen vieressä, rystysistä valuu verta. Ei tekijä voi hallita sitä, mitä tunteita työ taiteen äärellä herättää, tuntuu teksti sanovan.

Voisin kirjoittaa vielä enemmän, mutta nyt lopetan. Tykkäsin. Lukekaa, ihmiset!

00

Karl Ove Knausgård: Yökoulu

Norjalainen pikkukaupungin poika Kristian lähtee parikymppisenä Lontooseen opiskelemaan valokuvausta. Siellä hän tutustuu erikoiseen taiteilijatyyppiin Hansiin, joka tuntuu putkahtelevan paikalle yllättäen ja välillä taas katoavan pitkäksi aikaa. (Eletään 80-lukua, joten ihmisten tavoittaminen suurkaupungissa ei ole helppoa.) Hansin ystäväpiiri on kiinnostunut okkultismista ja yksi heistä valmistelee teatteriesitystä Christopher Marlowen Doctor Faustuksesta.

Yökoulu on neljäs osa Knausgårdin Aamutähti-sarjaa, joka on sarja lähinnä teemojen puolesta, ei juonen tai henkilöiden, joten kirjat voi lukea itsenäisinä romaaneina. Olen tykännyt kaikista sarjan kirjoista ja tämä Yökoulu nousee niistä kakkossuosikikseni ekan osan (Aamutähti) jälkeen. Molemmissa on vahvasti mystiikkaa ja kauhuelementtejä, vaikka ne eivät varsinaisesti kauhuromaaneja ole. Psykologisesti jännittäviä ja sopivasti karmivia kuitenkin.

00
110

Subscribe to #kirjat entries via RSS feed