#lukeminen

Miyazawa Kenjin Yö linnunradan junassa ja muita kertomuksia on hyvin erilainen kokoelma tarinoita, mitä olen lähivuosina lukenut. Satumaisia luontoon vahvasti tukeutuvia tarinoita ei ole välttämättä helppo sisäistää länsimaisella ajattelulla. Itse tavallaan luovutin ja menin mukaan vain tunnelmaan. Upposin eri aikakauteen ja erilaisiin maisemiin, sekä unohdin ihmiset. Tarinat eivät saaneet opettavaisia tai itsestään selviä päätöksiä, ja vaikka pitäisin kokoelmaa lähtökohtaisesti aikuisille suunnatuksi, olisi kiehtovaa kokea miten lapsen mieli nämä tarinat kokevat. Pidin jokaisen novellin alussa olevasta Pilvi Meriluodon kuvituksesta. Ne sopivat täydellisesti tunnelmaan. #kirjamastodon #kirjafedi #novellikokoelma #lukeminen

Kristiina Wallin: Laituri
S&S 2026

Laituri on romaani taiteen tekemisesta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Hanna, kuvataiteilija, maalaa viimeisen näyttelynsä omakuvia, puoliso Einar on runoilija, mutta jo luopunut kirjoittamisesta. Samaan aikaan pariskunta valmistautuu muuttoon. Uusi koti on kerrostalossa, taakse pitää jättää oma talo, ateljee ja laituri, maisema meren rannalla.

Laituri etenee Hannan ja Einarin äänin. Molemmat jättävät paljon sanomatta ja vain lukija pääsee todistamaan kummankin näkökulman. Molempia huolestuttaa muutos, mutta molemmat salaavat tunteensa. Molemmat tuntuvat vajoavan yksinäisyyteen, jonka yhteiset arjen hetket ja muistot ajoittain katkaisevat.

”Einar ei saa unta, mutta näyttelee nukkuvaa. Hän tietää Hannankin olevan hereillä, mutta ei halua huolestuttaa tätä.
Eivät he ole koskaan halunneet huolestuttaa toisiansa. Ehkä heidän olisi pitänyt?”

Molemmat kokevat ruumiin raihnaistumisen ja tietävät, ettei jääminen vielä seuraavaksi talveksi ole vaihtoehto. Talo vaatii ylläpitoa ja lämmittämistä, rinne laiturille on jyrkkä, talvi tarkoittaa lumitöitä ja liukkaita portaita.

Laituri kuvaa hienosti, miten ihminen tasapainoilee väistämättömän muutoksen ja tuttuun kiinnittymisen välillä. Mieli haluaisi toteuttaa asioita, joita raihnaistuva ruumis ei enää jaksa. Meille myydään mielikuvia jatkuvasta nuoruudesta ja pysyvästä toimintakyvystä, siitä että kaikki olisi mahdollista. Elämässä on silti aina rajoja ja kuolemaa. Rantalaituri on paikka olevan ja ei-olevan välissä, eikä se ole pelottava tai ahdistava. Kirjan maailma on huokoinen, äiti, täti ja kuollut ystävä Emma ovat läsnä Hannan elämässä.

En ymmärrä, miksi vanhuutta käsitellään nykykirjallisuudessa kovin vähän, vaikka aihe koskettaa aivan kaikkia. Tarjolla on lähinnä humoristista kohellusta Ehtoolehdon malliin tai raastavia tarinoita siitä, millaista on toimia dementoituvan vanhemman/puolison omaishoitajana. Ollaan joko hassunhauskoja mummoja tai hoivaobjekteja. Hanna ja Einar ovat poikkeuksia.

Ja sitten on taide. Hanna maalaa äitinsä ja tätinsä, maalaa itsensä veden alle, uima-altaan kylmien kaakelien ja levän keskelle, hän maalaa miehensä isoksi ja kalanpäiseksi, suomuja iholle. Hän maalaa ja näyttelyssä joku turkoosimekkoinen nainen hakkaa seinää maalauksen vieressä, rystysistä valuu verta. Ei tekijä voi hallita sitä, mitä tunteita työ taiteen äärellä herättää, tuntuu teksti sanovan.

Voisin kirjoittaa vielä enemmän, mutta nyt lopetan. Tykkäsin. Lukekaa, ihmiset!

#kirjat #kirjamastodon #lukeminen #kulttuuri #kirjallisuus

Karl Ove Knausgård: Yökoulu

Norjalainen pikkukaupungin poika Kristian lähtee parikymppisenä Lontooseen opiskelemaan valokuvausta. Siellä hän tutustuu erikoiseen taiteilijatyyppiin Hansiin, joka tuntuu putkahtelevan paikalle yllättäen ja välillä taas katoavan pitkäksi aikaa. (Eletään 80-lukua, joten ihmisten tavoittaminen suurkaupungissa ei ole helppoa.) Hansin ystäväpiiri on kiinnostunut okkultismista ja yksi heistä valmistelee teatteriesitystä Christopher Marlowen Doctor Faustuksesta.

Yökoulu on neljäs osa Knausgårdin Aamutähti-sarjaa, joka on sarja lähinnä teemojen puolesta, ei juonen tai henkilöiden, joten kirjat voi lukea itsenäisinä romaaneina. Olen tykännyt kaikista sarjan kirjoista ja tämä Yökoulu nousee niistä kakkossuosikikseni ekan osan (Aamutähti) jälkeen. Molemmissa on vahvasti mystiikkaa ja kauhuelementtejä, vaikka ne eivät varsinaisesti kauhuromaaneja ole. Psykologisesti jännittäviä ja sopivasti karmivia kuitenkin.

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #yokoulu #karloveknausgard

Kuuntelen Operaatio Ave Mariaa äänikirjana uusintana. Hiukan häiritsee laulunimien lukeminen miten sattuu. Mi saattaa olla korkeampi kuin fa ja so so peräkkäin eri korkeuksilla. Tokkiinsa olisi melko vaativaa lukijalle osua oikeisiin nuotteihin kesken tekstin, ehkä kirjailija ei ole tuota tarkoittanutkaan. #lukeminen